perjantai 21. heinäkuuta 2017

gone fishing













Sujahdimme muutamaksi päiväksi merellisiin maisemiin mökille. Alkuun tiukkaa puunaamista, lopussa kiitos seisoi - aurinko paistoi ja ahti soi antejaan.

Huomenna lapsonen saatetaan isovanhempiensa hellään huomaan siksi aikaa, kun vanhempansa kutsuu ystäviään kylään ja käy paikallisessa humppaamassa ysäriä. Aiettä.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

koska loma






Lomalaiset elelevät edelleen välimeren ajassa heräillessään aamulla vasta puoli kymmeneltä. Se on MYÖHÄÄN, mikäli tiedätte perheen päivärytmin arkena.

Onneksi on loma. Aamupalan jälkeen yleensä päätetään, mitä päivän aikana tehdään ja mihin suunnataan. Voidaan toki olla tekemättäkin ja suuntaamattakin. Pieniä muutoksia suunnitelmiin voi tulla, kuten esimerkiksi tänään, kun saatiin Mummi lounasseuralaiseksi. Tai puistovisiitti vielä ennen nukkumaanmenoa. Puolenpäivän lenkkikeikoista puhumattakaan.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

kaikki tiet veivät kotiin







Kotosuomessa ollaan, ei auta kuulkaa itku markkinoilla. Alakerran lattioilla notkuu Italian auringolle tuoksuvia kesävaatteita, purkaamista vaativia pussukoita ja altaalla istuskelulta kesken jääneitä lomakirjoja. Kesäloma onneksi vielä jatkuu, toivottavasti myös kesäkin.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Fattoria Santa Vittoria












Majapaikkamme sijaitsee keskellä Chianan laaksoa ja lukuisia viiniviljelmiä, joita toki olemme tiirailleet lukuisilla automatkoillamme. Aiemmin emme olleet tehneet läheisempää kontaktia viinitilallisten kanssa, mutta eilen kävimme tutustumassa kivenheiton päässä sijaitsevaan viinitilaan ja tuliaisiksi hommattiin samalla muutamia pulloja, jotka (toivottavasti) löytävät tiensä koto-Suomeen kuljetusliikkeen toimesta.

Viinitila, nimeltään Fattoria Santa Vittoria, on arezzolaisen lakimiehen omistuksessa, mutta käytännön työt tilalla ovat kahden veljeksen hoidossa, kutsutaan heitä vaikka Fabioksi ja Julioksi. Fabio otti meidät lämminsydämisesti vastaan ja johdatti saman tien maistelemaan tilan tuotoksia. Saimme privaattiesittelyn, sillä paikalle valloittavan karitsankarvaisen koiransa kanssa ilmestynyt Julio otti paikalla olleet ummikko-saksalaiset hoitoonsa ja johdatti toisaalle.

Maistelun kohteena oli tilan koko repertuaari, kahdeksan erilaista viiniä. Maistelutuokion jälkeen tutustuimme tuotantoprosessiin, ja pari sataa vuotiaaseen rakennukseen, jolla oli riittävästi kokoa. Tilan vuotuinen oma tuotantomäärä on n. 35 000 pulloa. Fabion kertoman mukaan tilan rypäleistä, joita kasvaa noin 300 hehtaarin alueella, otetaan omaan tuotantoon vain käsin kerätty paras erä, n. 10% ja loput rypäleistä kerätään koneellisesti ja toimitetaan bulkkina isommille viinintekijöille. Iso osa viinitilan tuotannannosta on paikallista Pugnitello-rypälettä.

Tuotantotiloissa oli monessa kerroksessa lukuisia vanhoja betonitynnyreitä, joista osa on edelleen käytössä. Pääosa viinistä valmistuu kellarin viileydessä hengittävissä tammitynnyreissä, joita käytetään noin neljä kertaa. Sen jälkeen tynnyrit päätyvät esim. puutarhakalusteiksi. Yläkerran kuumemmissa tiloissa puolestaan oli vanhoja pienempiä tynnyreitä (caratelli), joissa valmistui makeaa hapettunutta viiniä, Vinsanto Valdichiana Toscana Doc. Nämä tynnyrit täytetään vain n. 3/4 tilavuuteen ja sisällöstä loppuosaan jää ilmaa, joka 4-6 vuoden aikana tuotti tuloksena vahvoja makuja. Hiiva laskeutuu tynnyreiden pohjaan ja tulee uusiokäyttöön aina seuraavaan tuotantoerään, ikään kuin juurena.

Maistelun ja prosessikierroksen jälkeen täytimme tilaus- ja rahtilaput ja suuntasimme omatoimisesti vielä seikkailemaan viiniköynnösten joukkoon maistelemaan raakoja rypäleitä.

Kokonaisuudessaan maistelypyrähdys oli hieno kokemus ja viinitietämys lisääntyi valtavasti. Kotona sitten kelpaa syksyn pimeydessä maistella näitä Toscanan tuliaisia.

---

Viinien teknisemmät hommat kun on noita miestenjuttuja - tämä teksti on poikkeuksellisesti Miehen käsialaa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

tie Monticchielloon






Pisamien määrä nenänpäällä lisääntyy päivä päivältä, vaikka auringonpalvojien suojaukset ovat kunnossa. Keskipäivällä lounaan ja seitsemänvuotiaan päikkärihetken yhteyteen on pakko jäädä vilvoittelemaan varjoon, sillä lämpötila (varjossa) huitelee neljässäkympissä. Yhtään valituksen tahi harmituksen sivuääntä ei kannata tekstistä etsiskellä, sillä lämpö kaikessa tahmaisuudessaan on lomalaisille pelkästään toivottua. Mutta onhan täällä nyt ihan helkkarin kuuma!

Ajelimme eilen illalliselle entuudestaan tuttuun Monticchielloon. Korkealla vuorella sijaitsevaan piskuiseen kylään pääsee kahta erilaista reittiä - jännittävämpää serpenttinitietä, jossa vastakkain tulevat autot eivät mahdu välttämättä kaikissa kohdissa toisiaan ohittamaan ja perinteisempää, helppokulkuista reittiä, jota navigaattorimme ei ole koskaan menomatkalla tunnistanut. Tuo ensimmäinen reitti on varsinainen kinttupolku, jonka kautta perillepääsy ehkä maastotyyppisellä autolla onnistuisi helpommin, mutta kun allamme hurisi ranskalainen perheauto, hikosi pelkääjän paikalla kädet kartturin osalta kerran jos toisenkin. Perille kuitenkin päästiin ja takaisin pimenevässä illassa viiletettiin ravittuina ja sitä parempikuntoista reittiä.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

uikkarihommia ja auringonkukkia







Toscanan aurinko on kuuma, mutta lomalaisten makuun silti ihanan lempeän lämmin. Sunnuntaipäivä on vietetty pääasiassa uikkarivarustuksessa välillä aurinkorasvaa lisää sivellen. Uusi karvainen ystävämme italiankissa tulee makoskelemaan varjoon ja kehräämään rapsutuksia.

Lapsi on saanut belgialaisesta samanikäisestä naapurintytöstä pallonpotkuukaverin ja seuraa uima-altaalle. Yhteistä kieltä ei ole, mutta silti näyttävät viihtyvän varsin hyvin yhdessä hitaasti pimenevässä italian illassa.

Tänään muisteltiin myös 12 vuoden takaista hääjuhlaa, joka sekin taidettiin viettää yhtä hikisissä tunnelmissa. 

lauantai 8. heinäkuuta 2017

kohteessa









Olemme päässeet varsinaiseen kohteeseemme. Tuttuhan se jo on, neljä kertaa aiemmin samoilla pastapadoilla olleena paikat alkavat olla tutut. Joku koiranleuka saattaisi jälleen kerran ihmetellä jotta miksi. No siksi. Meillä on kaikki täällä paremmin kuin hyvin eikä Angela-rouvankaan tarvinnut tällä(kään) kertaa neuvoa miten tiskikonetta käytetään tai mistä löytyy varavessapaperitgm.

Mutta niille Aniliini-blogin seuraajille tiedoksi, jotka ovat olleet matkassa mukana jo tuon viitisen vuotta - kuvakavalkaadi saattaa hipoa samankaltaisuutta (koska viisi kertaa samoilla tiluksilla). Jos se ei haittaa, eikä myöskään näkymät perinteisistä italialaistyyppisistä kuvakulmista, seuraavat seitsemän päivää Aniliinin kuvat huokuvat neljääkymmentä plusastetta, lomailufiilistä ja sangen lepppoisaa talianmeinikiä. Tervetuloa mukaan!